Tulee hetki, jolloin ihminen ei enää jaksa olla se joka hän oppi olevansa. Hän oppi selviytymään, sopeutumaan, pysymään vahvana tilanteissa joissa ei voi olla heikko, hiljaa tilanteissa joissa olisi pitänyt puhua ja paikallaan tilanteissa joista olisi pitänyt lähteä.
Hänestä on tullut hyvä selviytymään, niin hyvä että maailma alkaa pitää sitä hänen todellisena luonteenaan. Mutta syvällä sisällään hän tietää, ettei se ole koko totuus.
Se on hetki, josta Psychen matka alkaa. Ei siksi että hän haluaisi muuttua, vaan siksi että vanha elämä ei enää ole hänelle.
Ihmiset ympärillä näkevät hänessä jotain mikä ei enää mahdu vanhoihin rooleihin, ja juuri tämä tekee hänestä yksinäisen. Hänestä tulee näkyvä tavalla joka erottaa hänet muista. Elämä alkaa purkaa sitä rakennetta jonka varassa hän on selviytynyt.
Se ei ole rangaistus, vaan vapautus. Psychen tarinassa tämä näkyy hetkenä jolloin oraakkeli määrää hänet vietäväksi vuoren huipulle. Hänet viedään sinne morsiameksi hirviölle, eikä kukaan voi enää suojella häntä.
Se tarkoittaa hetkeä jolloin ihminen joutuu kohtaamaan sen mitä hän ei voi hallita. Selviytymiskuva itsestä alkaa murtua. Ketjut jotka pitivät häntä turvassa katkeavat. Hän ei tiedä mitä tulee, mutta tietää ettei voi palata entiseen. Kehon halkeamat ovat kohtia joista valo pääsee sisään. Ne ovat merkkejä, että vanha identiteetti ei enää kanna sitä mitä sielu on tullut toteuttamaan.
Psyche luulee seisovansa kuoleman edessä, mutta todellisuudessa hän seisoo vihkimyksen kynnyksellä. Hän luulee menettävänsä kaiken, mutta hän menettää vain sen mikä ei koskaan ollut hänen todellinen muotonsa. Kun selviytymisen kuva itsestä murtuu, ihminen ei hajoa vaan herää. Hän alkaa tulla siksi joka on.
Tämä on hetki jolloin sielu alkaa johdattaa hiljaisella varmuudella. Ja sanoo sisältä käsin: tämä ei ole loppu vaan alku. Psycheä ei viedä vuorelle rangaistavaksi vaan paljastettavaksi. Psycheä ei jätetä yksin siksi että hän olisi yksin vaan siksi että hän löytäisi sen voiman joka ei tule ulkopuolelta.
Psychen matka alkaa siitä hetkestä jolloin ihminen ei enää voi olla se joka hän oli, mutta ei vielä tiedä kuka on. Siinä syntyy uusi tietoisuus ja alkaa kotiin palaaminen.